Kapinalliset ruotsalaiset

Pohjoismaissa on melko yhtenäiset poliittiset mallit ja kulttuurinormit. Kun pandemia puhkesi maaliskuussa 2020, moni oletti Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin soveltavan samantyyppisiä käytäntöjä. Ruotsi pitikin ravintolat ja koulut auki luottaen siihen, että kansalaiset noudattavat oma-aloitteisesti eristäytymissuosituksia. Muut Pohjoismaat määräsivät tiukat liikkumisrajoitukset ja lievensivät niitä vasta, kun epidemia hellitti.

Pohjoismaista tuli siis luonnollinen koeympäristö, jossa testattiin, kummalla taktiikalla saavutetaan parempi kansanterveys ja vähennetään taloudellisia ja yhteiskunnallisia menetyksiä.

Aluksi vastaus vaikutti selvältä. Keväällä 2020 Ruotsin tartuntamäärät kasvoivat naapurimaita suuremmiksi. Kesäkuun puolessa välissä päivittäinen luku oli väestön kokoon suhteutettuna ainakin kymmenkertainen verrattuna Tanskaan, Suomeen ja Norjaan. Heinäkuun lopussa Ruotsissa oli rekisteröity 5 729 covid-19-taudista johtuvaa kuolemantapausta. Väestöltään pienemmässä Tanskassa tapauksia oli 615. Ruotsia pidettiin viruksen supertartuttajana. Kesäkuussa, kun muut Pohjoismaat avasivat rajansa eurooppalaisille matkailijoille, ruotsalaisille ne pysyivät enimmäkseen kiinni.

Kesän aikana Ruotsin tartuntamäärät kuitenkin laskivat samaan tahtiin muun Euroopan kanssa. Kun pandemian toinen aalto tuli elokuun lopussa, Pohjoismaiden pahin tilanne koettiin Tanskassa. Noin puolet Ruotsin covid-19-taudista johtuvista kuolemista tapahtui hoitokodeissa ja useimmiten huonon hoidon ja tuurin eikä niinkään politiikan seurauksena. Ruotsalaiset liikkuivat enemmän kuin muiden Pohjoismaiden kansalaiset, mutta muuten käytännöissä ei ollut kovin paljon eroja. Olivatko ruotsalaiset sittenkin oikeilla jäljillä?

Luultavasti eivät. Talouden kannalta liikkumisrajoitusten välttely vain lykkäsi menetyksiä tuonnemmaksi. Ruotsin bkt ja työllisyysluvut pitivät pintansa maaliskuussa mutta sukelsivat, kun tartuntojen määrä kasvoi, vaikka muissa Pohjoismaissa alettiin toipua. Kun viruksen leviämistä oli hillitty, pääsivät muut Pohjoismaat nopeammin avaamaan koulut. Elokuun testit osoittivat, että eniten sairastaneessa Tukholmassakin vain alle neljänneksellä asukkaista oli viruksen vasta-aineita, mikä oli kaukana laumasuojaan tarvittavasta määrästä.

Vuonna 2021 naapurit eivät ota mallia Ruotsista. Pohjoismaat luottavat toisiinsa aiempaa vähemmän. ”Se oli huolestuttavaa, että meidän piti valita eri tiet”, sanoo THL:n Mika Salminen, joka neuvoo Suomen hallitusta epidemian hillitsemisessä. Jos tartuntaluvut taas kasvavat eri tahtiin, matkustamista rajoitetaan uudelleen. Myös Ruotsin maine erittäin hygieenisenä maana on saanut kolauksen. ”Todella outoa, että Ruotsi on Pohjoismaista se riskinottaja, kun he ovat aina pelanneet varman päälle”, sanoo norjalainen toimittaja Asne Seierstadt.

Ruotsalaiset vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä rooliinsa. Vuonna 2021 he jatkavat lempeää linjaa eli muun muassa viikon karanteeniaikaa. Strategialla on Ruotsissa valtava kannatus, ja valtionepidemiologi Anders Tegnellistä on tullut kansallisikoni. Pohjoismaiden erilaiset taktiikat osoittavat, viestintä ja luottamus ovat yhtä tärkeitä tekijöitä kuin tulokset.